Tarvitaanko ratalajeissa "kuntoa"?
28.01.2010 - Speedwaysanomat
julkaistu Speedwaysanomissa 3/2009
Noin minuutin mittainen suoritus on jälleen alkanut.
Reilu vuosi sitten Speedwaysanomat oli mukana nuorten maajoukkueen harjoitusotteluissa Ruotsissa. Kummassakin ottelussa oli yksi kuljettaja varustettuna kuljettajan sykkeen (sykekäyrän) mittaus-/tallennuslaitteistolla. Tarkoituksena oli selvittää, miten ihmisen sydän ja keho käyttäytyy speedwayottelun aiheuttaman rasituksen aikana. Koska erät ovat speedwayssa melko lyhytkestoisia esimerkiksi motocrossiin verrattuna, on mieleen saattanut tulla, ettei speedwayssa kuljettajan tarvitse olla välttämättä fyysisesti hyvässä kunnossa. Tähän haluttiin nyt tietoa joko tueksi tai vastaan. Ensimmäisen päivän kilpailussa koekaniiniksi valikoitiin erittäin kokenut ruotsalaiskuljettaja Emil Lindqvist. Taka-ajatuksena oli saada mahdollisimman luotettavaa tietoa rasituksen aiheuttamasta sykkeen muutoksesta. Kokenut Lindqvist nähtiin tässä parhaana vaihtoehtona, sillä normaalin kilpailujännityksen tuomat mahdolliset lisätykytykset nähtiin olevan hänellä kaikkein vähäisimmät. Toisen päivän ottelussa mittarin sai rintansa ympärille yli kymmenen vuotta nuorempi Teemu Lahti. Koska Lahden ja Lindqvistin kilpailusuoritukset kuitenkin erosivat totaalisesti toisistaan, ei kahden käytössä olleen suorituksen keskinäistä vertailua pystytty suorittamaan. Sen johdosta päädyttiinkin analysoimaan vain Lindqvistin suorituksesta tallennettu tieto. Suorituksena Lindqvistin kilpailu oli erinomainen esimerkki yksittäisestä ottelutapahtumasta. Noin kahden tunnin aikana hän ajoi viidessä ottelun 16:sta erästä. Jonkinlaista kuvaa Lindqvistin peruskunnosta antamaan voidaan mainita, että tunnin juoksulenkki ei tuota hänelle ongelmia. Käytössä olleen tiedon Speedwaysanomille analysoi Moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen. Konttisen raportti on otsikoitu:
SPEEDWAY - kuljettajaan kohdistuva fysiologinen kuormitus
Speedwayssä yhden erän ajoaika on noin minuutti, palautumisaika erien välissä on yhtä kuljettajaa ajatellen noin muutamasta minuutista reiluun puoleen tuntiin ja koko kilpailu kestää keskimäärin noin 1,5-2 tuntia. Yksittäisen sykemittauksen perusteella speedwayssä syke nousee erän lähtötilanteen noin 130-150 lyönnistä minuutissa keskimäärin noin 170-190 lyöntiin minuutissa. Syke lukuarvona on kuitenkin ajon aikana riippuvainen kunkin yksilön henkilökohtaisesta maksimisykkeestä. Vastoin, kun yleensä luullaan, maksimisyke ei kerro ihmisen fyysisestä kuntotasosta, vaan on henkilökohtainen ominaisuus. Siksi ajon aikaisia sykkeitä vertailtaessa eri henkilöiden välillä on parempi puhua suhteellisesta sykkeestä kunkin henkilön maksimisykkeeseen verrattuna kuin tarkoista lukuarvoista. Toisaalta kuitenkin selkeä luku ehkä selventää kuormitustasoa helpommin. Nyt tallennetun tiedon EPOC-arvoista näkyy, ettei kuljettaja ole täysin palautunut neljän ensimmäisen erän aikana, vaan kuormitus on kasaantunut ja kuljettaja on jo ollut melko kuormittuneessa tilassa. Hengitys on melko pinnallista, kuten yleensä moottoripyörälajeissa, koska lihastyö on osittain staattista ja ilmaa on pidettävä koko ajan keuhkoissa tukien selkärankaa ja samalla koko kehoa helpottaen staattista lihastyötä.
Nyt tehdyssä mittauksessa ei tiedetä henkilön maksimisykettä maksimirasituksessa esimerkiksi juoksun tai pyöräilyn aikana, joten ajon aikaisen sykkeen suhdetta maksimiin ei voida tarkasti määrittää. Sykkeen voidaan kuitenkin arvioida ajon aikana olevan korkeimmillaan noin 90% (±10%) maksimisykkeestä. Kun ihminen rasittuu ja lihakset tekevät työtä, syke nousee melko suorassa suhteessa rasituksen kovuuteen. Eli mitä kovempi rasitus, sitä korkeampi syke. Syke kuitenkin nousee eri tavalla riippuen siitä, tehdäänkö tasaista rytmistä liikettä, kuten esimerkiksi juoksussa tai pyöräilyssä, vai tehdäänkö lihastyötä enemmän staattisesti, kuten speedway-pyörän päällä tasapainoiltaessa, ohjattaessa ja kiinni pidettäessä. Staattisessa työssä syke nousee enemmän suhteessa kuormituksen kovuuteen, koska jonkin asteisessa jatkuvassa jännityksessä olevat lihakset puristavat verisuonia estäen veren vapaan virtauksen ja tarvitaan kovempi syke pumppaamaan riittävästi lihaksen energianmuodostuksessa syntyviä kuona-aineita pois lihaksista ja puhdasta verta kuljettaen happea ja ravintoa lihaksiin. Vastaavasti rytminen lihasten supistelu esimerkiksi juostessa tai pyöräiltäessä pumppaa taas verta eteenpäin ja näin helpottaa verenkiertoa. Sykkeen nousuun ajaessa vaikuttaa myös psyykkinen kuormitus ajon aikana, sillä moottoriurheilussa tarkkaavaisuuden ja keskittymisen on oltava äärimmäisen korkealla tasolla, jotta ajosta selvitään mahdollisimman virheettömästi. Sadasosien herpaantuminen voi olla kohtalokas. Tämä on poikkeus moneen muuhun urheilumuotoon ja tutkimuksissa on selvinnyt, että psyykkistä rasitusta kuvaavia hormoneja, kuten adrenaliinia, erittyy moottoriurheilussa jopa yli kymmenen kertaa enemmän kuin esimerkiksi juoksussa tai muussa vastaavassa kestävyysurheilulajissa.
Kilpailun aikainen sykekäyrä josta nähdään mm. laskennallisen maksimisykkeen ylitys.
Korkea syke ajon lopussa merkitsee, että ajaminen on hyvin kuormittavaa. Käytännössä keho työskentelee ajon aikana sekä fyysisesti että psyykkisesti lähellä äärirajojaan. Lähdöstä maaliin ajon aikana vaadittava suorituskyky ajovauhdin mukaan on koko suorituksen ajan sama. Vaadittava taso, kuten jo aiemmin todettiin, on korkea. Mitä nopeammin elimistö tuon minuutin aikana pääsee vaaditulle tasolle ja jaksaa työskennellä siellä, sitä parempaan suoritukseen on mahdollisuus. Mitä paremmin elimistö on harjoitettu kyseiseen suoritukseen, sitä nopeammin se lähdön jälkeen toimii toivotulla tavalla. Samoin lämmitellyt lihakset toimivat nopeammin, kontrolloidummin ja hermot viestittävät ajatuksia lihaksille nopeammin mahdollistaen muun muassa virheiden korjauksia ynnä muita ajaessa yllättäen eteen tuleviin tilanteisiin reagoimisen. Kun elimistöä kuormitetaan nopeasti rajulla tavalla, kuten speedwayssä, lihakset tuottavat paljon maitohappoa. On mahdotonta, että lihastyön vaatima energia voitaisiin täysin tuottaa hapen avulla, jolloin ei kertyisi niin paljon maitohappoa. Siksi lihaksia tulisikin speedwayssä harjoittaa siihen, että ne sietävät mahdollisimman paljon maitohappoa ja saavat jopa osan energiastaan uudelleen kertyneestä maitohaposta. Ajamisen aikana tarvitaan lihaksilta siis nopeutta, tarkkaan kontrolloitua voimaa ja maitohapon sietokykyä. Maitohapon sietokyky on tärkeää, jotta lihasten nopeus- ja voiman kontrollointiominaisuudet säilyvät koko erän ajan. Suorituksen jälkeen taas hyvä kestävyyskunto auttaa elimistön hajottamaan kertyneen maitohapon ja lihakset palautuvat nopeasti, jolloin seuraavassa erässä on jälleen suorituskyky maksimissaan. Huonokuntoisella maitohappo jää lihaksiin ja vähitellen erä erältä heikentää suorituskykyä.
Elimistöä voi hyvin verrata moottoriin. Huonokuntoisella tai kylmällä moottorilla kilpailuun lähteminen on omalla tavallaan riskialtista, eikä tulos ole paras mahdollinen. Taitava kuljettaja toki paikkaa tilannetta, vaikka pyörä tai fyysiset ominaisuudet olisivat huonot, mutta täysin varmasti sama kuljettaja suoriutuu vielä paremmin hyvällä pyörällä ja hyvillä fyysisillä ominaisuuksilla. Mikäli aikoo tavoitella huippua, ei mikään osa-alue voi olla huono. Ja huippuhan on GP, muut tasot ja kansalliset sarjat ovat välietappeja.
Usein hyvällä fyysisellä kunnolla ajatellaan kuntoa, jota tarvitaan hiihtäessä, juostessa, pyöräillessä tai vastaavissa kestävyysurheilulajeissa. Yleensä urheilulajit vaativat hyvää fyysistä kuntoa, mutta ominaisuudet ovat erilaisia lajista riippuen. Moottoriurheilun ja perinteisten kestävyyslajien lisäksi myös mm. pikajuoksijat, alppihiihtäjät, uimahyppääjät, mäkihyppääjät jne. ovat kaikki huipputasolla huippukuntoisia ja huippukunto rakentuu kestävyyttä enemmän nopeusominaisuuksista, räjähtävästä voimasta, voiman kontrolloinnista lajista riippuen. Lajit ovat siis erilaisia ja eri lajeissa vaaditaan eri määrä nopeutta, kestävyyttä, reaktiokykyä, voimaa jne. Hiihdon ja juoksun kaltaista kestävyyttä vaaditaan myös lajeissa, joissa suoritusaika on lyhyt, mutta pääasiassa esimerkiksi speedwayssä siihen, että koko kilpailupäivän pysyy hyvä vireystila yllä, jaksaa ajaa kaikki erät maksimaalisesti, jaksaa ajaa useita kilpailuja viikossa, jaksaa matkustaa jatkuvasti jne. Edellä mainitut asiat eivät saisi vaikuttaa heikentävästi kilpailusuoritukseen ja hyvä yleiskunto auttaa lajissa vaadittavien ominaisuuksien lisäksi suoriutumaan menestymiseen vaadittavalla tavalla. Myös moottoripyörälajit ovat keskenään erilaisia ja poikkeavat toisistaan vaadittavien ominaisuuksien osalta. Jo itse ajaminen ja lajitekniikat poikkeavat toisistaan, mutta myös suoritusajat ja kilpailupäivät ovat erilaisia. Yhtäläisyyksiäkin on, mm. korkea syke ja psyykkinen rasitus ovat kaikkien moottoripyörälajien tunnusmerkkejä ajon aikana. Jos speedwaytä verrataan esimerkiksi road racingiin, on ajamisen tempo speedwayssä kovempi, toisaalta vauhti ja suorituksen kesto road racingissä suurempi. Tarkkaavaisuutta tarvitaan yhtäläisesti molemmissa. Ajoasennot poikkeavat huomattavasti. Suorituksen aikana vaadittavista fyysistä ominaisuuksista road racing kallistuu enemmän pidempiaikaisen kestävyyden puolelle, speedway nopeuden, kontrolloidun voiman ja ns. nopeuskestävyyden puolelle, kuten aiemmin maitohapontuotosta tuli ilmi. Jos verrataan esimerkiksi motocrossiin, korostuu motocrossissa voima road racingia enemmän ja speedwayhin verrattuna suoritusaika on pidempi, eli kestävyysominaisuudet hapen avulla tuotettavan energianmuodostuksen osalta road racingin tapaan korostuvat myös. Motocrossissa kuitenkaan yksittäiset virheet ajon aikana eivät useinkaan ratkaise kilpailua, joten vaikka laji on pitkäkestoisesti ja monipuolisesti raskas, antaa suoritus useampia virheitä anteeksi kuin esimerkiksi speedwayssä tai road racingissä. Trialissa taas vaaditaan äärimmäistä tasapainoa ja lihaskontrollia, mutta speedwayhin verrattuna maitohapon sietokykyä ei yhtä paljon. On siis mahdotonta sanoa, mikä lajeista on vaativin, koska ne ovat kaikkiaan niin erilaisia ja kaikki omalla tavallaan vaativia. Tässäkin asiassa voisi eri lajien kuljettajien ominaisuuksia verrata eri lajien moottoripyöriin. Vaikkapa road racing –pyörän ominaisuuksilla olisi melkoisen hankala ajaa speedwaytä. Jos taas moottoripyörälajien yhtäläisyyksiä verrataan muihin lajeihin, vaaditaan osittain samanlaisia ominaisuuksia mm. alppihiihdossa, kiipeilyssä ja painissa.
Summa summarum, monipuolisesti taitava ja hyväkuntoinen kuljettaja menestyy speedwayssä parhaiten.
Juttuun liittyvää sanasto ja esittely:
TOMI KONTTINEN
Hän on Suomen Moottoriliiton nuoriso- ja valmennuspäällikkö. Konttinen on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri ja opiskellut Jyväskylän yliopistossa pääaineenaan valmennus- ja testausoppia.
EPOC-LUKEMA
(Excess Post-Exercise Oxygen Consumption) kuvaa, kuinka paljon kehoa on kuormitettu rasituksen aikana. Mitä isompi lukema, sitä enemmän keho on saanut kuormitusta. Luku on suhteessa liikkujan syketasoon siten, että mitä korkeammalla sykkeellä suhteessa maksimisykkeeseen liikutaan, sitä suurempi on EPOC. Arvon palautumista voi nopeuttaa liikkujakohtaisesti, ja se palautuu nopeimmin täydessä levossa. On kuitenkin huomioitava, että kovatehoisen suorituksen jälkeen on hyvä suorittaa kevyt loppuverryttely, vaikka tämä siirtäisikin täyden palautumisen alkamista hieman myöhemmäksi. (www.frwd.fi)
MAKSIMISYKE
Jokaisen ihmisen sydän on yksilöllinen, eikä sen maksimilyöntinopeutta pystytä tietämään ilman tarkkoja mittauksia. Maksimisykkeellä tarkoitetaan sydämen lyöntitiheyttä eli sykettä (lyöntejä minuutissa) tilanteessa, jolloin syke ei enää nouse, vaikka rasitus lisääntyisi. Lääketiede on selvittänyt useita erilaisia laskennallisia peruskaavoja, jonka avulla jokainen pystyy laskemaan erilaiseen liikuntaan ja omiin tavoitteisiinsa sopivat (teoreettiset) sykealueet. Jotta voidaan määrittää sopivat sykerajat kunnon kohottamiseen ja laihduttamiseen, tarvitsee ensin tietää oma maksimisyke. Ikään suhteutettu maksimisyke voidaan arvioida itselle sopivaksi esimerkiksi seuraavan kaavan mukaan:
Maksimisyke = 205 - 1/2 x ikä.
Esimerkiksi 40-vuotiaan arvioitu keskimääräinen maksimisyke on 205 - 20 = 185 lyöntiä minuutissa. Maksimisyke voi vaihdella yksilöllisesti suurestikin ilman, että syynä on sairaus. Maksimisyke voi olla jopa yli kymmenen lyöntiä suurempi tai pienempi kuin iän mukaan arvioitu ohjearvo. Huono tai hyvä fyysinen suorituskyky ei myöskään merkittävästi vaikuta maksimisykkeeseen. (www.tohtori.fi)
KAHDENLAISTA LIIKUNTAA
Lihaksen kykyyn tehdä työtä vaikuttavat riittävä verenvirtaus sekä hapen ja ravintoaineiden saanti. Keho voi tuottaa energiaa lihasten käyttöön kahdella tavalla:
1) AEROBISESTI: jolloin hiilihydraatit ja rasvat hajoavat hapen avulla kemiallisesti hiilidioksidiksi ja vedeksi. Matalilla tehotasoilla lihasten hapen tarve ei ylitä hapen saantia. Näillä tehoilla voidaan siten harjoitella pitkiä aikoja. Aerobinen sykealue on noin 70-80% yksilön maksimisykkeestä. Aerobinen (kardiovaskulaarinen) kunto on yksi tärkeimmistä fyysisen kunnon osatekijöistä. Se kuvastaa sydämen pumppaaman ja lihaksiin kuljettaman hapen määrää sekä lihasten kykyä käyttää hyväkseen saamaansa happea. Aerobisen kunnon kohotessa sydän- ja verenkiertoelimistö kykenee yhä paremmin suorittamaan tärkeintä tehtäväänsä: kuljettamaan happea ja energiaa koko kehon tarpeisiin. Paras tapa kohottaa aerobista kuntoa on harrastaa liikuntaa, jossa kehon suuret lihakset tekevät töitä. Tällaisia liikuntamuotoja ovat mm. reipas kävely, hölkkä, juoksu, pyöräily, aerobiset ryhmälajit kuten jumppa, uinti, luistelu ja hiihto.
2) ANAEROBISESTI: jolloin hiilihydraatit hajoavat kemiallisesti maitohapoksi ilman happea. Korkeilla harjoitustehoilla sydän ja keuhkot eivät kykene tuottamaan tarpeeksi happea lihaksille, jolloin lihakset alkavat työskennellä anaerobisesti. Anaerobisen energiantuoton ongelmana on, että hyvin pian alkaa muodostua happamia aineenvaihduntatuotteita kuten maitohappoa. Maitohappo estää rasva-aineenvaihduntaa ja pakottaa lopulta lopettamaan harjoittelun. Kuormitustaso, jossa aineenvaihdunta muuttuu aerobisesta anaerobiseksi ja maitohapon muodostus lisääntyy kutsutaan anaerobiseksi kynnykseksi (anaerobic threshold, AT). Yksilön anaerobinen kynnys (AT) on se kuormitustaso, jolloin aineenvaihduntasi muuttuu anaerobiseksi ja kehossa alkaa maitohapon muodostus. Aerobisen kunnon kohotessa anaerobinen kynnys nousee. Hyvin treenatulla urheilijalla kynnys voi olla jopa 90% maksimisykkeestä. (www.polar.fi)
Teksti: Tomi Konttinen, SML
Kuvat: Petteri Pohjola
(28.1.2010 Speedwaysanomat)
Speedwaysanomat - - toimitus@speedwaysanomat.fi |
